Muisto

Runoilija Velimarkku

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Velimarkku kuva
mies
Julkaistu:
119
Liittynyt: 18.3.2009
Viimeksi paikalla: 1.6.2025 15:32

Asuinpaikka: Lahti
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
12.6.1948

Niin ajattelin kertoa, että kun nyt tänne tulin taas ainakin käymään, niin olen laittanut esille aivan siltä istumalta kirjoitettuja uusia tekeleitä. Olen kirjoittanut tänne aikoinaan paljonkin nimimerkillä sööri, en edes muistanut sitä. Tämä oli silloin Rakkausrunot.com. Niitä loruja ei täällä enää ollut, niin olen laittanut sen aikaisiakin uudelleen. Olenkohan jotenkin töpeksinyt?

Sitten asiasta kolmanteen. Olen jo havainnut vihjauksen, joissakin loruissani olevan mukana seksiä. Hyi ollakaan, eihän sillä sellaisella pitäisi olla rakkauselämän kanssa mitään yhteistä.
Voin rauhoitella ettei pyrkimykseni ole pahoittaa kenenkään mieltä. Meillä kaikilla on kuitenkin jokaiselle räätälöity elämä, ja kokemukset sen mukaisia, vaikka en omasta elämästäni suoraan pyri kirjoittamaankaan.

ANNETAAN KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA. 

TAHDON KIITTÄÄ KAIKKIA KOMMENTOIJIA 🙏❤️😊🌹 Pyydän anteeksi runoilija u roskala nimim. käyttävältä.
Olet antanut mulle erittäin viisasta ja opettavaista palautetta, enkä ole näköjään vastannut mihinkään. Se johtuu juuri poissaolostani. Annan kyllä suuren arvon kaikille palautteille. Olen jo kyllä sen verran seniili että selviänköhän. 😂🙏❤️

 

Suosittelen:
 

Mutkaista polkua astelin
kuulin lintujen laulun,
luontoa kaunista ihailin
sitä voita ei maalaus taulun.
Veden äärelle saavuinkin
oli rannalla neito soma,
tunsin heti, nyt rakastin
hän vielä on kerran oma.

Häntä ujosti lähenin
hän vilkaisi minua kohti,
hymynsä kaunein ja suloisin
hampaat valkoiset hohti.
Tummatukkainen kiharapää
ja niin ruskea ihonsa pinta,
sanoi: "tule vierellein jää
on yksinäisyys kamalinta".

Harmaana kiikkustuolissain
ihanaa hetkeä muistelen,
silloin parhaimman lahjan sain
sitä koskaan unohda en.
Pullan tuoksun nenäni huomaa
sama on hymy vieläkin,
ihme kun kestää tällaista kuomaa
iloisena mielessäin naurahdin.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Elämänmyönteistä muistelua.

Onnellisuutta ojentaa runo lukijalle makusteltavaksi.
Taitoa on saada runoteos "laulamaan" näin sointuisasti.
Realismirunoutta rehvastelematonta - raikuvat aploodit tästä!

Olisi ihanaa, jos voisi harmaana kiikkustuolissa muistella tuollaisia muistoja. Kaunis on tämäkin runosi.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot