Seinäkirjoituksia

Ei se eilispäivä ollut vain pimeä.
Eikä ne sanat olleet halpoja.
Eilinen oli lyhyt elämä
punaisten lyhtyjen alla.
Missä pedot tanssivat
huumeissaan, houreissaan:
hokien: "Huominen päivä ei nouse."

Ja ne loukkaavat sanat,
jotka lopulta murhasivat,
eivät olleet pelkästään
iskuja sydämeen,
vaan myös myrkky,
joka ensin luo elämää,
ja lopulta tainnuttaa:
"Mescalin."

Minulla ei ollut määrää.
Eikä äiti harjannut hiuksiani
sinä aamuna, kun hävisin.
Kävin nopeasti läpi metrokartan,
ja tiesin minuutilleen, milloin.
Mutta kun pysähdyin Varjalahdella,
näin peilikuvan,
joka säikäytti enemmän,
kuin poliisit takanani.

Minä olin enemmän kuin juoksuni.
Minä olen enemmän kuin tuoksuni.
Minä en tiennyt, mikä minä olin.

Ja niihin seinäkirjoituksiin,
joihin ei saanut kirjoittaa sanaa:
"Auttakaa minua", minä kirjoitin:
"Kuolkaa, saatana."