Minä olen

Minä olen vankeuteen jäänyt lintu.
Kulkusien kuiske helmikuussa.

Minä levitän käteni aurinkotervehdykseen aamuisin.
Ja majakkani valo sammuu iltaisin, kun on aika
lausua iltarukous.

Minulla on kädessäni kaksi maljaa.
Toisessa on tyyni vesi ja luottamus.
Toisessa on valpas tietoisuus.

Minä olen huume. Minun vereni on vahva.
Minun pääni on ontto,
kuin täynnä huminaa.
Minä olen kirjaston kirja,
kirjaston omaisuutta.

Mutta minä olen tylsä juoneltani
ja minua lainataan harvoin.

Kun minut lainataan, ja kanteni avataan,
toinen lukija pyyhkii silmiään
ja toinen heittää veivinsä, kaatuu kolisten,
jää makaamaan sänkyyn.

Parkua, helvettiä. Askeleet portailla.
Pois menneisyydestä, kohti meren rantaa.

Joku ottaa minusta oppia, lukee sitaatteja.
Toinen katselee kuvani, tarkkaa värejäni.

Mutta edelleen minä olen lintu vankeudessa.
Siipeni levitän, kun ovi avautuu.

Kanteni avataan ja lintuni lentää.
Jumalani syliin lentää.

Molemmissa käsissäni minulla on malja.
Toisessa ihmeitä tekevä taikajuoma.
Ja toisessa viisaudet viisaitten.

Minun pääni on ontto. Otsaripanani on tyhmyys.
Minä olen narri, jonka nauru kaikuu ontossa päässä.

Varastohuone puhtaana.
Kirjaston kirja.
Laskelmoitu lause.

Puhdas taulu.

Odotus täynnä odotusta.
Elämä täynnä elämää.
Kirja täynnä hyvää tahtoa.

Mutta vasta viimeisellä sivulla kerron,
lentääkö lintuni vapauteen.