Esiliinaksesi kykenemätön

Runoilija Kleopatra

 

Sängyllä lepää puhtoinen
ajan patinoimalla liinalla verhottu tyyny
jonka pitsi paljastaa houkuttelevasti
synnittömän perikuvan

Ihastun siihen järjettömänä
ja tahdon elää sen itselleni

Ensimmäisen osan
ensimmäinen näytös
on alkanut

Kuin unessa
painan pääni varovaisena
pehmeälle tyynylle
arastellen
ja haavoittuvana

Käsinvirkatun pitsin
painautuessa poskeani vasten
ja luodessa houkuttelevia kuvioita esiin
toinen näytös työntyy alitajuntaani

Tunnen sen yhteyden voimakkaana
jokaisessa tarkkaan harkitussa liikkeessä
ja siinä sanattomassa hiljaisuudessa
joka työntyy myrkyllisenä hengitykseeni 
Pystyn aistimaan sen lauluissasi
ja tunnen olevani ulkopuolinen

Poskeeni painautunut pitsikuvio
on pian hälventynyt miltei kokonaan pois
Liinastani on ommeltu esiliina välillemme

Toisen osan ensimmäinen näytös
tuo tunteet viiltävästi iholle
roiskii kyynelverta valkealle kankaalle

Röyhkeästi
- lupaa kysymättä
ja väkisin
hän valtaa koko sielun

Olen tahrana tiukasti kiinni esiliinassa
kun viimeinen näytös alkaa

Kiinni epätoivoisen pinttyneenä
kunnes läheisten lempeys
pesee pois murtuneen
ja anteeksiantamus
tekee tietä uusille näytöksille

Poistun näyttämöltä varmoin askelin

Esiliinaksesi olen kykenemätön

@ Kleopatra
Keskiviikko 13.12.2017

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeita kuvia tässä runossasi. Hieno. 
Kiitokset runoretkulle...
 

Käyttäjän kaikki runot