Ihminen mielin avoimin noinko sittenkin
Seisoo rannalla asfaltin
Mahdottomuuksien maailmassa
Tuoksussa tuhannen ajatuksen
Häivähdys menneestä maasta
Ajan alkulähteiden solinasta
Milloin menetin uskoni hyvyyteen
Arjen kokonaisen kauneuteen
Juhlien iloiseen ihanuuteen
Kun suljetuin silmin näkee avoimia paremmin
Luulee kuulevansa kaiken korvin suljetuin
Niin kai sitten ajatteleekin aivoin lukituin
Josko sitä omalle peilikuvalleen sanoisi vain
Huomenta, emme ole tainneet ennen tavatakaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana runo, aina kannattaa itseänsä katsoa peilistä, ja yleensä sitä huomaa hymyilevänsä peilikuvalleen, samalla jollekin toiselle :) Kiitos runostasi, se on myös hyvän mielen runo parhaimmillaan.
Juu, huomenta vaan sanotaan.
Ja jatketaan matkaa :)
Pohtiva runo, jossa verraton lopetus.
Ihana viesti peilikuvalle :)
Seisauttava. Puhutteleva.
Runo virtaa ihanasti.
Hienoja oivalluksia!!
Kiitos.
oooo mikä helmi tämä runo :) jokaisella olisi syytä ainaki jossain vaiheessa tervehtiä peilikuvaansa..mitä aiemmin,sen parempi :)