Elämäni tämä
Kuin tarpomista umpihangesta
Suoraan suon rämeikköön
Yöttömästä yöstä
Päivättömään päivään
Matkalla aina ja ikuisesti
Vailla uskallusta pysähtyä
Vaiko tahtoa siihen sittenkään
Jos sieluni rauhaton
Ajaakin minua eteenpäin
Aina ensihuudosta
Siihen hengenvetoon viimeiseen
Noinko onnellinen on
Kulkija juureton
Kun matkansa pää
Hänet aikanaan yllättää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis rakkausruno, aina pitää olla utopiaa :)
Ikiliikkuja meininkiä ;)
Joskus se pysähtyminen voi tulla syystä tai toisesta äkistikin, sitten sitä voi olla aikaa istua ja ihmetellä vaikka ja kuinka.