Älykännykkä.

Luuletko sinä. että minua kiinnostaa katsella sellaista kilon haukea pienestä puhelimen näytöstä? Hyvä kun kalaksi tunnistaa. Sellaista rusehtavaa palikkaa jossain laiturilla. Hienoa, että olet sellaisen viime viikolla mökkirannastanne saanut mutta minä tiedän miltä tuollainen hauki näyttää ja maistuu. Ei miltään. Sinä näytät sen kuitenkin ja senkin kuinka poikanne oppi viimekesänä ajamaan ilman apurattaita. Minuutti tärähtelevää ja pomppivaa kuvaa jossa näkyy vuoroin nurmikkoa, vuoroin polkupyörää ja lopuksi hymyilevä pikkupojan pää toinen silmäkulma Aku Ankka laastarilla teipattuna. Kaiken aikaa kirkuu taustalla naisääni, että hyvä Verneri, hyvä Verneri. Vittu kun kiinnostaa.....
Olisipa minullakin älykännykkä jolla voisin kuvata arkipäivän tapahtumia ja siten niitä sinulle esitellä. Kyllästymiseen asti. Niikuin eräänä helmiskuisena lauantai-iltana siinä Kymmenen Uutisten jälkeen kun Bacardipullo oli jo puolillaan. Istuin olohuoneessa ja näin jonkin valon laskeutuvan taivaalta takapihallemme. Menin terassin ovelle ja aukaisin sälekaihtimen. Siellä seisoskeli oven takana harjatusta teräksestä valmistettu pieni anteenipäinen olio. Silmäaukot tyhjinä se toljotti minua niinkuin ei olisi ennen ihmistä nähnyt. Minä nyt nään tuollaisia kavereita ryyppyputken päätteeksi päivittäin.
-Mitä asiaa? murahdin.
-Anteeksi mutta osaattekohan kertoa, että missä mahtanee asua Juhan Af Gran? hän tiedusteli.
-Mistä minä tiedän, katso googlesta, vastasin.
-Meillä on kuules tätänykyä Saunalahden liittymät ja ne ei näytä oikein täällä maanpäällä pelittävän. Muilla gakaseilla kyllä. Voisinko lainata sinun älypuhelintasi?
-Kuinka osasitkin tulla sitä minulta kysymään. Olen näet ainoa asukas maan päällä jolla sellaista ei ole mutta katso tuosta pojan tabletista ja tule sisälle sieltä värjöttelemästä. Otatko lasin Bacardia? kysyin.
Huollon pojat asensivat viime viikolla alukseen alkolukon. Ei sillä enää paljoa Pacardipäissään kaahailla. olio selitti. Katsos heitti velipoijan kanssa pari kuukautta sitten remmin päälle ja lähdettiin vähän pörräämään. Aluksella tietenkin. Firman uraanikortilla laari täyteen ja baanalle. Galaksilta galaksille mentiin ainakin sataa yliääninopeutta ja niinhän siinä kävi, että avaruuspoliisit pillit päällä perään. Minä siinä ajattelin, että katsotaan nyt kuka täällä on rattimiehiä mutta alkoi siinä erään galaksin kohdalle tulla niin paljon tähtisumua ja sataa pirusti avaruusromua päälle ja mullakun oli pyyhkiän sulat ihan paskana. Pakko oli perkele pysähtyä yhdelle planeetalle parkkiin. No kytät perässä. Niin sieltä maijasta tulla asteli vanha poliisi helmat ruosteessa aluksemme vierelle ja näytti, että veivaas poika sivuluukku auki. Voimakas puhallus tuohon, kuului käsky. No käryhän siinä kävi ja matka jatkui heidän kyydissään. Tuosta helmojen ruostumisesta muuten sen verran, että meidät nuoremmat on valmistettu rosterista. Me ei enää ruostuta sillä keinoin kun noi vanhemmat. Poliisit veivät meidät poliisialuksella kotiplaneetalle ja käräjäkeikkahan siitä tuli. Sain kuitenkin pitää korttini kun sitä työssäni tarvitsen mutta alkolukon ne pirut alukseeni laittoivat, että otahan sinä vaan, olio tuumasi.
-No jo on teilläkin. Aivan maan vaivat, lohduttelin silminnähden suuttunutta oliota.
-Joo, aivan toista oli vanhan presidentin aikaan. Kyllä sai ajella rauhassa kunhan vain varoi lapsia ja eikä astunut Ukon varpaille.
Niin siinä iltaa istuttiin olio pojan läppäriä selaten. Näytti hän siinä ohimennessään sieltä oman aurinkokuntansa kauneimman naisenkin. Omasta mielestään. Ei tuo paljoa meikeläistä hetkauttanut. Sellainen metriä pitkä ilmastointiputken pätkä joka oli porattu joka suunnasta reikiä täyteen. Siltä se minusta ainakin näytti. Kehuin kuitenkin kovasti. Taitaa sielläkin käytäntö ajaa naisasioissa estetiikan edelle.
-Mutta tässähän se Granin osoite onkin. Minäpä päräytän Junnun luo yöksi. Muuten olen seurannut planeettanne touhuja kaukoputkella kuusta ja minulla on voimakas epäilys, että tämä teidän Mauri Pekkarinen olisi kuule meikeläisiä, olio tuumasi vielä lähtiessään. -Sen kanssa kannattaa olla tarkkana. Voi vielä rueta puhumaan outoja.
Olisipa minulla ollut tuona iltana älykännykkä niin saisin näyttää sinulle kuvia. Ei tarvitseisi jonniin joutavia katsella ja uskoisitkin paremmin. Pirullako tuonkin nyt toteen näyttää kun ei ole älykännykkää.....>