Luopumisen tuska

Sen kärsin taas.
Luovuin jo kerran sudenpennustani vuosi sitten.
Nyt joudun taas,kun toisen luolaan hiisi valitti sen melusta.
Pitelen sitä sylissä ja paijaan sanoen, että jossain toisessa luolassa sen parempi on olla.
Hiisi minulta anteeksi pyytelee ja itkee kanssani, se rakas on hänellekin, sen huomaan silmistä kyynelisistä.
Ei vika hänessä ole.
Vaan siinä, että jonkun toisen hiiden hermot menivät.
Paijaan ja silittelen sudenpentuani, katson sitä kyyneleisin silmin.
Kudon sille helmi kyynelistäni suojan ja muiston.
Älä unohda minua sudenpentu, muista minut sydämessäsi.
Kun jouluna pitelin sinua sylissäni ja turkiisi kuiskin helliä sanoja.
Muista minut, aikka tuskin muistat minua enään vuosien jälkeen.
Mutta minä muistan sinut, oma rämäpääni.