Placebo

Runoilija Mieletön

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.12.2011
Viimeksi paikalla: 9.11.2020 20:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Toivottavasti miljoona sivua riittää muistuttamaan, Että me olimme ja välitimme Täällä jossain.
 

Liian usein toivon
Näkeväni jälleen samat silmät
Jotka hymyilivät aidosti
Luoden ryppyjä kulmiisi
Vielä kun et ollut kääntynyt
Ja muuttunut suolapatsaaksi

Et enää jaksa edes kaivata niitä aikoja
Kun asioilla oli merkitys
Kohautat vain olkiasi ja käännyt
Näet placebon syövän maailmasi
Huutaisit
Tai edes itkisit
Me muut saamme tehdä sen puolestasi

Aina joskus katson silmiisi
Ja näen äitini
Sieltä kaukaa hän kertoo rakastavansa minua vielä
Ja hymyilee takaisin

Ikävöin häntä jo
Enkä uskalla sanoa mitään
En päästää irti
Pelkään että kun avaan silmäni
Sieltä katsoo placebo -
Tyhjä kuoresi

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettaa..saa kyyneliin,herkkä ja puhutteleva

Oli oikein hieno lukuelämys tämän upean runon myötä.

Tämä sattuu syvältä.

Elämä on joskus karua ja tiettyjen karujen juttujen kohtaaminen liian nuorena on ihan helvetin epäoikeudenmukaista. Hmm.. joillain on näköjään silti voimaa ja taitoa säilyttää positiivisuutensa ja tiedän että osaat yhdistää viimeisen lauseen oikeaan aikaan ja paikkaan:)
 

Käyttäjän kaikki runot