Joskus vuosien päästä
Katson kasvojasi ja huomaan:
Siinä ne ovat olleet aina.
Moni muu on ehtinyt tulla ja mennä,
Mutta omiasi en koskaan muista puuttuneen.
Edelleen sama kiero virne -
Vain hieman iän kärjistämä.
Silmissäsi samat lämpimät heijastukset.
Et ole hetkeäkään vanhempi
Kun katsot minua ja puhut pehmoisia.
Sinun naamaasi luotan kuin peilikuvaani.
Niin kauan kuin elän
Saat katsoa minua peilistä takaisin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista rakkautta ja luottavaisuutta.
joskus sitä herää tajuamaan, miten tärkeitä on ne lähimmäiset. sen ainaki sun rinos sai mut tuntemaan. sellasta kaipuuta ja rakkautta niitä kohtaan, jotka aina on läsnä, niin et ne on muuttunu itsestäänselvyyksiksi