Aika

Runoilija Mieletön

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.12.2011
Viimeksi paikalla: 22.7.2021 21:57

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Toivottavasti miljoona sivua riittää muistuttamaan, Että me olimme ja välitimme Täällä jossain.
 

Sulan aikaan.
Tulen kaipaamaan aikaa
Ennen kuin kaikki meteli
Söi kellosta viisarit.

En kulje ajan harjalla -
Kuljen ajassa,
Kuohujen alla.
Ja jokainen liike minussa
Ve aikaa eteenpäin.

Huudan ja heittelehdin
Tappavan tasaista virtaa.
Olen täällä ja menneessä
Ja silti liian pitkällä.

Hetkelliset katkot virrassa
Pehmentävät matkaani
Niin, että saan kohdennettua katseeni.

Vain silloin voin nähdä kaiken todellisen
Ja kuulla kellon tikityksen.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno kuvaus ajan virrasta.

UPEA runo!

Muistan kun nuorempana pohti aikaa filosofisesta näkökulmasta, alkoi lähes ahdistamaan. Ts. kun miettii liikaa tai liian kokonaisvaltaisesti, ahdistuu helposti.Onneksi näin vanhempana päivä päivältä tyhmistyessään ei ole enää samaa ongelmaa;)"Olen täällä ja menneessä
Ja silti liian pitkällä". Juuri näin:)
 

Käyttäjän kaikki runot