![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Oiva Utumaa kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-24116-1702768140.jpg?itok=LGs7tkB2 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Oiva Utumaa kuva")
Olit hetken hiljaa,
et puhunut mitään,
kuuntelit.
Olit varmaan jo odottanut minua,
miettinyt missä kuljen,
mutta tänään, kun taas kohtasimme,
kerroin sinulle vuosista,
sinä muistutit minua päivistä.
Niin se vain on.
Niin se aika kuluu.
Sitä ei aina huomaa
ja ymmärrä.
Sitä kun on vaan
aina ikuinen nuori,
vuosiansa tuhlaa
ja haihattelee.
Mutta joskus on
aika pysähtyä,
katsoa peiliin,
päästää irti
ja ottaa vastaan uutta
ja tulla osaksi tätä päivää.
Joskus muistot ovat kultaa,
joskus hopeaa.
Joskus sitä havahtuu
ja ymmärtää ajan kulkevan.
Joskus asiat on
vain hyväksyttävä,
sillä aika astelee eteenpäin.
Lapsuuteni kesistä
virtaat edelleen,
sinä, muistojeni puro,
mutta tänään virtasit arvokkaasti.
Arvokkaammin kuin ennen,
tai ehkä vasta nyt
sen huomasin.
Kirjavat vuoteni,
suuri kiitos.
On tullut aika
päästää irti suvannosta
ja jatkaa matkaa,
kohdata pelkonsa,
suuri tuntematon
ja luottaa tulevaan.
Vielä on virtaa jäljellä
ja vielä on koskia laskematta.
et puhunut mitään,
kuuntelit.
Olit varmaan jo odottanut minua,
miettinyt missä kuljen,
mutta tänään, kun taas kohtasimme,
kerroin sinulle vuosista,
sinä muistutit minua päivistä.
Niin se vain on.
Niin se aika kuluu.
Sitä ei aina huomaa
ja ymmärrä.
Sitä kun on vaan
aina ikuinen nuori,
vuosiansa tuhlaa
ja haihattelee.
Mutta joskus on
aika pysähtyä,
katsoa peiliin,
päästää irti
ja ottaa vastaan uutta
ja tulla osaksi tätä päivää.
Joskus muistot ovat kultaa,
joskus hopeaa.
Joskus sitä havahtuu
ja ymmärtää ajan kulkevan.
Joskus asiat on
vain hyväksyttävä,
sillä aika astelee eteenpäin.
Lapsuuteni kesistä
virtaat edelleen,
sinä, muistojeni puro,
mutta tänään virtasit arvokkaasti.
Arvokkaammin kuin ennen,
tai ehkä vasta nyt
sen huomasin.
Kirjavat vuoteni,
suuri kiitos.
On tullut aika
päästää irti suvannosta
ja jatkaa matkaa,
kohdata pelkonsa,
suuri tuntematon
ja luottaa tulevaan.
Vielä on virtaa jäljellä
ja vielä on koskia laskematta.
Selite:
Joskus 3 vee sitten kirjoitin, mutta otin runon uusinta käsittelyyn ja pistin uusiksi, kun tuntui etten silloin saanut sanottavaani sanotuksi. Idea sama puron varrella istutaan ja pähkäillään. Ehkä toimii, kertokaa.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut