Muistot sinusta ja minusta

Katsoin ulos ikkunasta, näin pihassamme olevan keinun, tuuli riepotteli sitä, se narisi.
Sade pieksi pisaroita ikkunaan, ilta alkoi hämärtää,
katsoin vain ulos, muistelin kesää.
Siellä minä näin meidät, sinut ja minut nyt tuossa tuulen riepottelemassa keinussa.
Siinä sinä hymyilit, loistit olemassaolollasi, olin onnellinen pitkästä aikaa.
Nyt en kuitenkaan enää nähnyt meitä siellä yhdessä, pelkän tyhjän keinun vain.
Sinä olit poissa, et ollut enää osa elämääni.
Katsoin vielä ikkunasta, mutta tällä kertaa unohtaakseni meidät, kyynel valui pitkin poskeani kuin sadepisara ikkunaani vasten, halusin sinut pois mielestäni lopullisesti.
Katsoin korua kaulassani, jonka sain sinulta, kun vielä rakastit minua, se oli minulle tärkeä, rakkain koskaan, mutta nyt minun täytyisi se riisua, se tekisi kipeää.
Riuhtaisin korun kaulastani, se hajosi, samalla tavalla kun meidän rakkautemme, heitin sen pois.
Katsoin vielä peilissäni olevaa kuvaa, siinä olimme me, sinä ja minä.
Poskeani pitkin valui toinen kyynel, meidän kuvallemme.
Heitin kuvan kipinöivään lämpöä tuovaan takkatuleen, joka kuivasi viimeiset kyyneleeni.
Nyt meistä ei ole enää muistoja yhdessä, muualla kuin arvet sydämessäni.