Kuvasi piirrä
siihen kajastukseen
josta taustalta
näkyy iäisyys.
Pintaa pehmeää
ääriviivaa sokaisevaa
kauneutta niin
ikuisen katoavaa.
Hiljaa häilyy
yön pimeät varjot
jäljissään unta
ajan hämärtävää.
Nuoruus on jaettu
lahjat eiliseen kadotettu
mutta huomiseen
vielä pilvet kantavat.
Sylissä tuulen
hiljaa kuiskaa
sanasi virtaa
sineen katoavaan.
Ja sinun kuvasi säilyy
kajossa aamun
hiljaa piirtyen
kera iäisyyden.
Iäisyyden.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniin pehmeästi soljuu. Upea runo.
Kaunis.
Teksti sai minut jotenkin tuntemaan muistoja menneisyydestä.. Jotka aika joko kultaa, tai sitten multaa.. Tykkäsin lukemastani :)
Tää on kyl hirmu nätti runo ja mie tykkään tuosta lopun kertauksesta.
hyvä on runosi
tämä on vaan niin kauniisti kirjoitettu!!
kaunis runo:)
Tämä toimi. Unenomainen tunne ja lataus. Ei sellaisen tavallisen unen, vain unen, joka on kuin muisto jostain toisesta ajasta.
Hyvin piirsit.
Sivut