Nimetön
Olit elämäni valo. Olit pelastajani.
Susta en olisi halunnut päästää irti, en vaikka pakotit.
"Vika ei ole sussa vaan mussa", kuulin sanat jo tuhannen kerran. Miksi antaa toivoa turhaan? Miksi vetää toinen ansaan? Onko se niin helvetin vaikeaa antaa olla jos
ei tarkoitakkaan mitään?
Miksi minä?
Miksi juuri sinä?
Miksi huudan perääsi vaikka tiedän että näin on parempi?
Onko olemassa oikeasti sitä onnea, jota ne Rakkaudeksi kutsuvat?
Selite:
Pitkästä aikaa jotain raapustusta tännekin :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
