Lasten iloinen nauru ja kikatus kantautuu avonaisesta ikkunasta tummaan huoneeseen. Huokaisen syvään itkua pidätellen. Muistoista kauvautuu kuva haikea: lapsesta istuen yksin suuren puun juurella. Ilman ystävää, ilman ymmärtäjää. Iloisena odottaen hakijaansa tuo lapsi laulelee, kauniita sanoja maailmaan jakelee. Päivä alkaa jo kääntyä iltaan sateiseen. Vieläkin tuo lapsi istuu yksin suuren puun juurella. Ilman ystävää, ilman ymmärtäjää. Silmänurkastain kyynel tuskainen valahtaa, olen vailla lohduttajaa.
Selite:
juup tällänen härö tuli ruotsin tunnilla kirjotettua :D
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
