Löit minut maahan routaiseen haavojain nuolemaan, samalla sännäten itse kohti kuolemaa. Sua koitin estää mut turhaan, veresi viertasi ojanpohjalla uraan. Raastaen rinnastasi sydämmen irti tuo tummahahmo kääntyi puoleeni. Olin hukkua kyyneleihini, mut en voinut uskoa silmiäni. Niin kirkas ja viaton, kaunis ja liaton. Kuivasit kyyneleeni, annoit suudelman huulilleni ja nousit korkeuksiin, oma enkelini.
Selite:
taas jotain häröö..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
