Jos kaaduin pyörällä,
nostit aina minut syliisi ja puhalsit kivun pois.
Jos erehdyin maistamaan hiekkakakkua,
nostit syliisi ja pyyhit hiekan poskiltani hymyillen.
Jos pelkäsin öisin komerossa asustavaa "mörköä",
nostit minut syliisi ja annoit luvan olla vierelläsi yön.
Niin paljon vuokseni tehnyt mutta mitään takaisin en ole antanut. Sanonut en koskaan rakastavani ääneen.
Nyt kun vuodet ovat vierineet ja sinä makaat siinä edessäni taistellen hengestäsi, mietin..
Miksi en koskaan löytänyt voimaa ja rohkeutta sanoakseni nuo kolme sanaa "rakastan sinua äiti"
Nyt on minun vuoroni ottaa sinut syleilyyni ja puhaltaa kipu pois, pyyhkiä unihiekat silmäkulmastasi, yöpyä vierelläsi ja sanoa vihdoin se mitä en koskaan ole uskaltanut sanoa.
Rakastan sinua äiti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo koskettaa todella syvältä.
Riipivän kaunis. Tulee mieleen oma kokemus, kun äitini makasi sairaalassa eristyksissä vakavasti sairaana. Luulin menettäväni hänet ja tuli hätä sanoa äidille, että hän on rakas minulle, sitä en ollut koskaan aikaisemmin ääneen sanonut. Äiti selvisi.
Riipivän kaunis. Tulee mieleen oma kokemus, kun äitini makasi sairaalassa eristyksissä vakavasti sairaana. Luulin menettäväni hänet ja tuli hätä sanoa äidille, että hän on rakas minulle, sitä en ollut koskaan aikaisemmin ääneen sanonut. Äiti selvisi.