Ketju elämän
Ketjua saamaani taas hivelen sormin.
Kuulla saatan taas naurusi korvin.
Kuinka kertoa sulle voisin sen,
kuinka yksin olen, kelvannut en.
Kätesi kädessäin, huudan-älä irti päästä!
Kätesi kädestäin, tajusin-et sieluain säästä.
Katsoit suoraan silmiin kun otteesi irroitit.
Katsoin kuin pilviin, kun kyyneleet silmiini kirvoitit.
Silti uskon rakkauteesi. Huomiseen.
Siksii uskon tulevaan. Luomiseen.
Elämääni tuskin uskoa kadotan.
Elämäni loppuun uskon ja odotan.
Taas ketju saamani eksyy sormiini.
Taas naurusi rakkaani löytyy korviini.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tajuttoman hyvä runo, loppusoinnitkin toimivat yllättävän hyvin. Ehyt ja positiivinen, pidin.