kettu

Kun ikävöin sinua, ajattelen iltakävelyä hämärässä.
Ikävöin yksinäisyyttä, rauhaa, pimeyttä, kaiken kätkevää luontoa, piiloja joissa leikkii jännitys. Muistellessani tätä kaikkea ikävöin sinua vielä enemmän.

Ikävöin sinua kuin ensimmäistä aamua kevään tuoksussa.
Yhtäkkistä syvää henkäystä joka tavoittaa väkevän tuoksun. Kaiken tulevan kaipuuta siinä hiljaisessa onnellisessa hengityksen rytmissä kunnes tuoksu hälvenee. Ikävöin kävelyjä kanssasi jolloin haistelen metsää.

Ikävöin sinua kuin lähtevää laivaa, tavoittamatonta ajatusta, unohdettua nimeä ja numeroa. Jotain mikä karkaa luotani ja häilyy saavuttamattomissa. Kaipaan nähdä kaiken selvästi, sinun kanssasi koen nämä hetket ja kirkkaat ajatukseni.

Ikävöin lämmintä henkäystäsi kasvoillani ja ikävöin rauhaa kun kukaan ei sano "rakastan sinua". Minä rakastan teitä molempia, mutta sinun luonasi on rauha jota tarvitsen hengittääkseni.

Olen eksyssissä ihmisten keskellä.