Hetki ennen sarastusta
Hiljaisuuden haluttomat sävelet
kuiskaavat nimeäni hämärään
vain auringonnousun päässä huomisesta
kaiku kimpoilee laivan mastoista
haaleita askeleita vesirajassa
hetki, kun kukaan ei sanonut mitään,
aallot kivettyivät tanssilattiaksi
ja avunpyyntöni kuultiin sen ehdittyä vasta silmiini
siiveniskuja horisontin yläpuolella
varpaani tavoittavat karhean satamalaiturin
hetki ennen kuin meri syttyi tuleen,
kun valolieskat nuolivat kasvoiltani äänettömyyden
ja pelastusrenkaani tukehtui punaiseen veteen
Vain hetki ennen sarastusta tarkistin,
olivatko siipeni yhä paikoillaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Olipa hieno ja taiteelinen runo. Hyvin kuvailet tunteitasi. :)
Kaunis, hetkessä elävä runo.. Kielikuvat heräävät ja kietoutuvat lukijan ympärille. Hieno.. =)