haaleat sekunnit
kiertyvät kosteina ohuiden ranteideni ympärille
en tunne niiden painoa
ne huutavat mutta minulle huuto on äänetön
läpinäkyvä henkäys keskiyössä
sekunnit ilkkuvat mutta katson niiden läpi
huomisen ahdistus tukehtuu silmiini
äänetön itku eikä ketään kuulemassa
liikaa unelmia eikä sirpaleita kerää kukaan
liian tuskallista,
asvaltti repii rikki hennot siipeni
huurtuu ohut hengitykseni vaivalloisesti poskellesi
pisarat hohtavat onnenapiloita
jäätyvät moottoritielle ja särkyvät pois
ehkä huomenna aurinko paistaa kirkkaammin
eikä silmiemme ylle lankea varjo
katso huomiseen ja toivo, että se parantaa meidät
ja pyyhkii silmistämme ahdistuksen
joka lasittui sinne
pääsemättä pois.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
