siivetön kevät
Pitkän talven jälkeen olen vihdoinkin taas onnellinen.
Pääsen taas ulos lämpimään vaikka en pimeässä
tuota pitkää talvea viettänytkään.
Kaipaan silti aurinkoa ja sen lämpöä.
Monesti olen miettinyt miten olenkaan tähän
tilanteeseen joutunut.
Vastaus on helppo ja yksinkertainen mutta
myös hyvin kivulias ja surullinen.
Jouduin jäämään koska en päässyt kotia.
En päässyt kotia koska menetin siipeni.
Menetin siipeni koska en ollut varovainen.
En ollut varovainen koska olin utelias.
Olin utelias koska olin uudessa maailmassa.
Olinhan vain pieni siivekäs keiju.
Enää olen vain pieni keiju jos sitäkään.
Selite:
surullisen keväinen runo joka jatkaa siivettön keiju sarjaa.
tosin toikin sarja tuli mieleen vasta tänään :D
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihminen tekee yhtä sun toista uteliaisuudestaan. Ei sitä osaa varoa kun haluaa katsoa seuraavankin kulman taa.
Siivetön keiju, mielenkiintoinen idea :)