Eveniph

Me noustiin satamassa laivaan,
ja kaikilla oli hauskaa.
Ilta eteni,
syötiin, juotiin,
sä halusit kuulla mun puhuvan Islannista,
mun unelmasta,
ja tahdoit sitten näyttää mulle jotain.

Hytissäsi istutit mut sängylle ja löit käteeni kirjan,
jota inhosin nimestä lähtien.
Pitäisin siitä kuulemma varmasti.

Sulla oli fantasia,
"fantsu, ihan kuten säkin", sanoit
ja siirryit lähemmäksi.
En uskonut että niin olisi voinut käydä MULLE.

En mä halunnut kuulla sun avio-ongelmista
ja kauniista peniksestä,
en tuntea ällöttävän imelää päärynäsiiderin makua
sun kielestä joka tukki mun suun.

Sä olit pelkkä liero,
joka yritti luikerrella mun sisään,
vanha koira
metsästämässä ohi vierinyttä nuoruutta.
Ja vaikka mä halusin päästä pois,
lyödä ja huutaa,
mä en vain pystynyt.

Lopulta riuhdoin itseni irti sun otteesta
ja totesit perääni:

"Sähän olet sitten niin älykäs, ettet kerro tästä kellekään."