Kidnappaus

Minut oli kidnapattu. Toisen ruumiin väkisin haltuunotto se oli. Rakennus tuntui pienessä hetkessä muuttuneen muurahaispesäksi: niitä oli kaikkialla!
Minut oli pakotettu nestekiertoon samalla kun ne nostivat ja laskivat rakennuksen lämpötilaa. Yrittivät saada minut yhä pahemmin sekaisin voimistaakseen, kidutustaan.
Vatsa oli hellänä toistuvista iskuista, jotka vain silloin tällöin taukosivat muutamiksi tunneiksi. Sinä aikana nukuin nähden levottomia unia lihavista virtahevoista, joiden jalkoihin oli takertunut kirkkaan värisiin vaatteisiin puettuja lapsia. Ne tuntuivat liimautuneen kuhmuraisiin niveliin kuin imukupeilla.
Rakennus vapisi. En tiedä mitä ne oikein tekivät, mutta olivatpa saaneet sen pelkäämään, kuten minutkin. Osa ikkunoista oli lyöty säpäleiksi. Talo parka, sen täytyi sattua.
Toisinaan iskujen jatkuessa oksensin ilmaa, sekä harmaanpunaisissa mytyissä pieniä käsiä ja jalkoja. Olin tainnut joskus vahingossa syödä muutamia niiden lajitovereista. Siksi ne kostivat minulle näin.
Jostain rakennuksen uumenista leijui sairauden tuoksu. Väritön räkä valui kohti leukaa ja ehkä seuraavan lyönnin tavoittaessa keskivartaloni laskisin alleni.
Eivät ne varmaan luovuttaisi ennen kuin viimeinen sottainen mytty olisi löytänyt ulos sisuksistani.