Voima
--
Siellä seisoin kuin puu,
pienissä laineissa
nilkkojain ves hyväeil.
Lehviäin ylös kurotin,
sallin unelmiain hamuta, pilviä, ja
niitä kaikkia uniain,
joita en vielä
ollut nähnyt.
Niin tunsin juurein,
hamusivat multaa maan alla, vahvaa halasivat.
Tietäisittepä.
Silloin,
niin silloin meren rantaan kasvoin,
tuulen alle, sen
aina niin rakkaan ja lauhkeen.
Ettehän tiedä mun voimaa,
lehväni vasten tuulta vain hymyy, kuin auringon kultaama kaste.
Mussa
on rakkaus, varttani pitkin nousee, niin mua rakastaa.
Uudet silmut jo kasvaa
nähdä vuosien taa;
loistava tammi.
Ne katsovat
merien yli ja huokaavat.
Minä se olen.
---
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit