-
Niin taipui havuisen varjot,
ja vaikeeta katsoi,
liki säälien pyyhki poskee.
Milloin
aattelit elon alkaa?
Saanko koskee sun poskee?
--
Ja huokasi taivas ja huokasi maa, ja purppuinen kajo kummus.
Lumi rystyinen valkea
valkeaan iski
ja
havut viluaan hummus.
--
Milloin ?
--
Sinä vaisu ja vaikee
ja varjois liikkuva,
pystyyn jäätynyt kelo!
sinä lehtes puottanut kukka.
Eikö aikas jo ois kokoises olla,
nähdä suonies virtaava hukka?
--
Niin nyökkäsi tuoksut
ja nyökkäsi veet,
yhdessä
vaikeni tovin.
Jo aikainko ois
varjoista nousta
ennen kalman hovin?
--
Jo aikainko ois veteni laiha myllynkiville
heittää,
ja katsoa kuinka
voimani piilevät
kivissä viiniä
keittää?
--
Mun aikani ois
tuska vereksi juosta,
kuohuista kosken eloon nousta ja
työntää askelein
vetoon!
--
Tää uniko vaikee
mun määränpää,
niinkö raukka mä luulen.
Vielä mun unelmain
rystystein suojassa
lintusen lailla kuulen.
--
Mun hengessä voima!
Tiedän mä jaksan,
vaikka
vielä on matkaa.
--
Niin tunsi, kuin
voimansa urheet
vakaana valjailleen
nousi.
Ne kirkkain silmin nyrkkiä pui ja
kirppeenä pakkaseen huusi!
--
Ne huusi kuin tuuli ja suitsi ja vaahtos,
ja puhalsi voiman rankaan!
Ja kelonsa suli ja raatonsa rämäs.
Kukkeaan aukas armaan.
--
--
--
--
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tullakseen täyteen mittaansa - hienoja kielikuvia ja
ajatuksenjuoksuja -- kiitos!
-ihmeellinen runosi on kuiskeita polkuja kohtalon
-kevätpurokin uomansa löytää
-ovat sanat lähellä aatelistenpöytää
-kuka nyky ajassa tässä käy näin seesteiseen eloon
-ei syytä huoleen että jäisi pelkkään keloon!
Hyvin henkevää kerrontaa,pidän
Mun hengessä voima!
Tiedän mä jaksan,
vaikka
vielä on matkaa.
Sie kyl ossoot muodostaa huikeita lauseita.
Ihan odotan, mitä kirjoittaisit. Kevääseesi paljon aurinkoa, ja hengen voimaa ;)