Ennen kuin hiljaisuus

Taas kerran koen vahvasti runosi.
Osaat niin palavasti kertoa,
mennä syvälle ihmisen psyykeen sisälle.
Runon alku suorastaan pysäytti hengityksen,
ja saman teki lopetus.

Tämä taas osoittaa runosi voiman.

V a i k u t t a v a a.

Liian pitkä hiljaisuus voi olla hyvin tuskallista.

Totta joskus sitä putoaa, niiin alas että varmaan tekee tekoja jotka eivät kestä päivänvaloa. Varmaan jos tuntee toisen niin uskaltaakin puuttua asioihin ennen kuin ryöstäytyvät kokonaan hallinnasta. JOtenkin runo kuvaa hyvin tämänpäivän elämää, on niitä jotaka putoavat eivätkä edes enää huomaa turtumukseltaan sitä. Puhutteleva runo. JOs hylkää itsensä on aikatavalla hukassa, ei siitä tilasta helppoa ole itseään arvostaa.

Voimas, varjoisa on runosi. Mitättömyys haalistaa.

Mahtavaa kerrontaa ja niin totta monen elämässä. Olispa meillä kaikilla suojelusenkeli, joka auttaisi aina pahimman yli...antaisi kyvyn uskoa ja luovia tulevaisuuteen...huippusuoritus taas kerrantämä teksti, kutkuttaa sielua merkityksellisyydellään...

Surullinen, synkkä runo...hyvin kirjoitettu. Silti pakko sanoa, että luonteesta, ja asenteesta, riippuu paljon se, miten helposti kaikesta aina selviää. Mutta jokainen selviää kyllä, jos tarpeeksi haluaa.

arpa kohtalon on aina arvaamaton - runosi on hieno puserrus ihmisyyden ydintä ja ystävyyden olemusta.
Silti taivun ajattelemaan että jos ihmistä kohtaavat vastoinkäymiset, niinkuin ihan jokaisella joskus on,
niin ne eivät saa raaistaa eikä saa heittäytyä hällä väliä -asenteeseen. Oppi jokaisesta ottakaatten sanoi Leino
muinoin.

Syvältä koskettavia ajatuksia

viisaasti runo ohjaa kohtaamiseen ja avoimuuteen

pidin paljon

Osasipa olla vaikuttava runo! Kunpa sitä osaisikin avata suunsa "ennen kuin hiljaisuus alkaa tehdä liian kipeää".