![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-998-1702075107.jpg?itok=uCxlqdRq "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva")
Siivottuaan
ja saunasta
tultua
viisi kynttilää
sytyttää
heille jotka
sukunhaudassa lepää
ei tiedä
mistä
johtuu tunne
että
on kuin
mies
josta on
tullut
vain itsensä
varjo ja
kynttilän
liekkejä katsoessa
hädin tuskin
muistaa sitä
poikaa
joka rakensi
majan metsään
mies
kun puhuu
on ääni
vetinen
ja vuotaa
jos pimeys
nielaisee sanat
jotain käsi
kirjoittaa
tyhjien päivien
suora jono
niin pitkä
ettei katse
yletä jonon
päähän
eikä sanassa
joulu
ole enää
lapsen
omaista tunnetta
taikaa
vetäessään verhon
olohuoneen ikkunan
edestä
näkee jolupukin
säkki
selässään kävelevän
ottaa ruuan
mikrosta
yksinäisen
pöydän äärellä
jäähtyneesseen
ruokaan kyynel
tipahtaa
©Jukka-Pekka Huttunen
ja saunasta
tultua
viisi kynttilää
sytyttää
heille jotka
sukunhaudassa lepää
ei tiedä
mistä
johtuu tunne
että
on kuin
mies
josta on
tullut
vain itsensä
varjo ja
kynttilän
liekkejä katsoessa
hädin tuskin
muistaa sitä
poikaa
joka rakensi
majan metsään
mies
kun puhuu
on ääni
vetinen
ja vuotaa
jos pimeys
nielaisee sanat
jotain käsi
kirjoittaa
tyhjien päivien
suora jono
niin pitkä
ettei katse
yletä jonon
päähän
eikä sanassa
joulu
ole enää
lapsen
omaista tunnetta
taikaa
vetäessään verhon
olohuoneen ikkunan
edestä
näkee jolupukin
säkki
selässään kävelevän
ottaa ruuan
mikrosta
yksinäisen
pöydän äärellä
jäähtyneesseen
ruokaan kyynel
tipahtaa
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikea, herkkä runo. Eihän joulu enää samanlainen ole kuin lapsena, mutta silti yhä mukava ja rauhallinen... ja yksinkin voi laittaa hyvää jouluruokaa ja hieman koristeita ja muuta piristystä, ainakin mä laitoin sen yhden vuoden, kun olin yksin.
Sivut