Unohdin kirjoittaa puumerkin
siihen laskuun joka oli pudonnut
postilaatikkoni viereen
Miten paljon olenkaan unohtanut.
Viikkojen vieriessä kivisiä katuja
ajattomuuden tekemiin koloihin
Tein hetkistä elämän juhlaa
ja kadotin näkökiikarini kaiken tämän sivukrääsän sekaan
Roskat ne jaksaa lennellä pilkallisesti tuulen mukana
ja minä roikun niissä sokeasti kiinni
Eihän sitä tiedä
lienenkö kadottanut taas jotakin tärkeää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä aukeilee vähän joka suuntaan. Siinäpä miettimistä.
Tässäpä sitä taas on noiduttu tuo runon ydin tuonne unohduksen suohon, niin ettei meinaa löytää, vaik' kissojen ja poliisikoirien kans ettis, mut' eihän kysyvä tiedä mihin eksyy ja sit se löytyy, että kantsiis unohtaa kaik asiat mitä on unohtanu, eikä alkaa niitä muistelee, kun se vanha sanontakin on, et patonkia sille välijalkapaperissa kunnolla, et oppii muistaan mitä välistä ei tartte unohtaaa.
Oli taas sellanen hyvä runo, ettei sitä unoha koskaan, jos vaan muistais.
ToivotoivOkUtvonetOIvo