Nyppyinen, kutisevan pistelevä sunnuntai.
Kun kaikki maistuu puulta.
Eikä jaksa eikä halua.
Puhua tai olla hiljaa, juosta ympäriinsä.
Maata paikallaan ja tuijottaa kattoa.
Kun on niin sekava olo, ainoa selkeä ajatus päässä: kuka minä olen ja epäselviä muotonsa menettäneitä päiväunia, punaiset hiukset ja huulet sävy sävyyn.
Päivä vaihtuu lähes huomaamatta, ajatukset terävöityvät iltaa myöten.
Pehmeä, lämmin ja hiljainen pimeä.
Kaikki alkaa alusta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen Runo, joka loppua kohti
miltein herkisti, säväytti.
Eheät rakenteet, lukijan mukaansa
ottava.
Raivostuttavassa sekavuudessaan
luettaessa selkiintyvä.
Loppunsa ansiosta joka hieno Runo.
Mielenkiintoinen Runo, joka loppua kohti
miltein herkisti, säväytti.
Eheät rakenteet, lukijan mukaansa
ottava.
Raivostuttavassa sekavuudessaan
luettaessa selkiintyvä.
Loppunsa ansiosta joka hieno Runo.