Älä kysy minulta, minulla ei ole kuin versioita totuudesta

Kylmin jaloin
kävelen lattialla
jonka lämmitys
ei ole läheisyys

Liian iloinen katsellakseni peiliin
mistä kuva näyttää keskisormea
pesen hampaat ja räkäisen veret

Mitä on todellisuus on sitä mitä et halua sen olevan

Ja hatarin askelein mittaan sydämeni reiät
mietin, vieläkö liimaan itseni kasaan

Ja mitä huominen tuo tullessaan muuta kuin epävarmuutta

Kolme suudelmaa liikaa saada kuulla, ettei ole enää tunnetta

Petasin sängyn, toinen tyyny on siellä yksinäisyydelleni

Ja mitä on runous, en minä osaa kertoa sitä
ei se ainakaan ole mikään rakkaus
ainoastaan kadonnut sellainen
haparoin hämärässä yksin

Tyhjin käsin ja mitä kaipaan en halua enää sanoa ääneen