Sydänkortisto

Ripustetut vaatteet itkevät narulla
katson ikkunasta, pimeys vaeltaa kadulla
siellä täällä teennäisiä valonlähteitä
aurinko uinuu hiljaa avaruudessa

Kun kuu katselee alas maailmaan
eikä päästä tähtiä irti katseestaan
valaisten taivaan pilvien takana
piilossa siellä kaikelta pahalta

Hiljaisuus kuuntelee
enkä sano sanaakaan
ja pian pois muutan
muuttolaatikkoon asumaan

Sanoitta selviän
päivästä toiseen
en kaipaa hälinää
ihmisten meteliä

Juoksen niitä pakoon
rynnin sydämeni läkähdyksiin

Enkä myönnä
mitä kaipaan
en saa mielestäni sinua
kun et ole mielessäni

Vain tyhjyyttä kolisee pääni
olen jäävi olemaan enemmän

Ja kummiskin huuliltasi maistaisin
pelkästään pois katoavan ikävän