Hiljaa ja mietiskellen
sismpääni tunnustellen
tutulla maalla rauhassa kuljen
kämmen sydämellä
Raivoa ja tuskaa
sitä tunnen sisälläni
mutta ulkoapäin näyttää liian toiselta
Sulje silmäsi ja kuvittele se
paksu nyöri hiertää kaulaasi
heikottaa, itkettää
Niin vaivut rakennettuun onneen
hyppäät alas tuolilta
suoraan kuolemaan
Hetken aikaa mietiskellen
ei säily mielen rauha
Tuhoutuu kirottu ajatusmaailma
jota kuin syöpä
tuhoavat omat mielipiteesi
Mutta ei se haittaa
kaikki on hyvin
Ei enää tarvitse itkeä
ei tarvitse kulkea yksin
pitäen itseään kädestä
Sano se itsellesi
päästä vain irti
Näin on, äpärä
Kuolema on liian helppoa
Kärsi
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
