tulitauko
tanner on juoksuista hiljennyt
aseet on laskettu maahan
ei ole strategiaa
neuvottelupöytää eikä tuomareita
salissa vallitsee yhteisymmärrys
tai ainakin lautamiehet luulevat niin
ei enää vannottuja valoja
aika on ajanut niiden päälle
se mikä ennen kouristi
on turta tänään
mistä aiemmin nousin taivaisiin
sekin on ruokittu loppuun
tiedäthän
että on junia ja junia …
Selite:
Lukijalle;
teksti voi vaikuttaa synkältä, mutta se ei ole totuus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viimeiset säkeistöt oikein hienot, painokkaat loppusanat. Taiten aseteltu runosi on. Kiitos tästä.
hieno, monimerkityksellinen on runosi. Lopetus on upea! :)
Tämä koskettava, runosi äärellä jään sanattomaksi.
Sen syvällisyys puhuttelee lukijaa ja
saa mietteisiin.
Upea runo jota voi tulkita monella tapaa. Pidän paljon.
Upea !!
Herkkä, haikea runo, silti vahvakin...hyvä
Nostanko kädet ylös ja päästän
hiljaisen huokauksen,
kaikelle sille minkä edestä olen
elänyt ja hengittänyt elämähän
ole reaaliajassa valot pois ja päälle
nouse ylös ja käy?!
Paljon on sanoja sekä mielipiteitä
joskus vääriäkin useimmiten ne
jotka kertovat muiden ihmisten asioista,
olen tottunut puheensorinaan eikä
se enää minuun vaikuta niin taikka näin.
Unelmani mikä sai minut siivilleni
on sotkeutunut maailman tuuliin,
kirjan sivut ovat luetut loppuun.
Eihän sitä koskaan tiedä?????
Huomena on uusi päivä
ensviikolla kokonaista seitsemän,
päivät vaihtuvat viikoiksi
viikot kuukauksiksi......
Kivi pyörii,kivi pyörii..
On junia ja junia. Matkalle johonkin ja jostain pois. Jokaisessa junassa ihmisiä ja jokaisen ihmisen sisällä omat havainnot ja tunteet. Kuten Kollaa Kestää lauloi 1970-luvun lopulla "maailma on salaisuuksia täynnä, joka hetkessä asuu ikuisuus, joka kadulla asuu ihminen, sisällään sanoja tuntemattomia" (Jäähyväiset aseille).
Voin kuvitella, miltä tämä teksti kuulostaisi estradilla lausuttuna, osana näytelmää... Vaikuttavaa pohdiskelua. Hienoa runotyötä jälleen.
muutoksen tunne huokuu runostasi loistavaa
Tulee mieleen aselepo pitkittyneen taistelun jälkeen, ei välttämättä rauha. Taisteluväsymys, kun ei ole enää mitään, minkä puolesta jatkaa sotaa mutta ei myöskään pyrkiä sovintoon. Joskus ero syntyy näin, ja sitten lähdetään kävelemään eri suuntiin.
elämä kulkee sykleittäin
eilinen ei palaa milloinkaan
ajatus joka tänään totuuteni
voi huomenna olla musertunut....
aikansa kutakin
Koskettaa syvältä tämä.
koskettavaa puhuvaa runoa.
Hyvä runo, jonka voi tulkita monella tapaa.
Sivut