turha tavoitella tähtiin

hieno. hienohieno. Heh, muuta en osaa sanoa

Viimeinen kappale on erityisen kaunis. Kaikessa tyhjyydessä kaipaa vielä sitä, ettei olisi sitähään vähää. Upeita runosi!

Oih, niin puhuttelet runollasi saaden ajatukset kyynelin liikkeelle.
Syvällisiä sanoja kirjoitat. Olet ajatuksissani.

Taito on runominällä
sopivasti raottaa
ei liikaakuitenkaan paljasta

Tuttua tunnetta runossasi. Tämän runon sanoma sopii niin kirjoittajalle kuin ihmiselle ylipäätään ohjeeksi. Sitäpaitsi, tähdet ovat luotuja asioita, parempi on pitää mielessä niiden Luoja.

Nuori ja norja varmasti pystyykin kirmaamaan erilailla kuin vähän varttuneempi ihminen, mutta toisaalta varttunut tietää väsymyksensä ja laskee askeleensa tarkempaan eikä ehkä tee niin paljon turhia mutkia kuin nuori ihminen. Puolensa kaikessa. Hieno kokonaisuus on tämä runo.

hienoa pohdintaa pidin paljon

Koskettavasti kuvaat tuntoja. Taitavasti sanat asetat melankoliaan, joka on tämän runon ranka. Erittäin kaunista.

Joskus unelmat ja todellisuus ovat niin kaukana toisistaan. On niin helppoa mukautua tyhjiin päiviin, mutta ehkä vielä tulee sopiva sysäys ja erämaa ottaa vastaan nuoren ja norjan mielen, olkoon ikä sitten mikä tahansa ja paluu sujuu huulet kasteesta kosteina. Jo kuuluvat askeleet. Hieno on runosi!

Kaunis, herkkä runo.

Ei minulla sanoja ole,
mutta luin sieluni sisällä nämä sanat
ja ... tässä on niin paljon
mikä koskettaa sydäntäni -juuri nyt...

Kaunis, ja realistinen runo.

Mie mokoma epeli tunnen olevani melkoisen nuori, vaikka elinvuosia on jo peräti 73.

Kaunista, toiveikasta. Todella upea teksti

olen voimaton
sanaton toisten toivomuksille
ei silti
etteikö minussakin olisi vielä jotain

Runosi tunne jää juttelemaan elämän tuntemuksista. Pidin paljon runostasi.

Kerrassaan upea. Jos jotain poimisin, se olisi "nähdä valojuovat varjojen läpi" ja - uskomattoman hienosti, koskettavasti sanottu: "totun liiaksi tyhjiin päiviin / kaipaan yhä enemmän erämaahan / lähteille / vaikeaa edes eritellä mihin". Loppukappaleesta voi olla montaa mieltä, sopiiko kokonaisuuteen, sopii ainakin kuvana ikääntymisen, voimattomuuden ja voiman, kaipauksen pohdiskelusta; en ehkä pidä yhtä paljon kuin muusta osuudesta, mutta ei huono. Viimeinen rivi tuo runoon mielenkiintoisen kulman, korostaen ei niinkään nuoruutta vaan nimenomaan tämänpäiväistä tunnetta: "ja odottaisin lähentyviä askeleita" sanoo ihminen, joka kokee (pelkää?) kaipauksensa hiipuvan päivien tyhjyyteen. Runossa on seesteistä kauneutta. Kokonaisuutena upea, pidän.

Haikeaa ja erittäin kaunista. Elämänmakua.

Suljen ajatusten portin menneille
tummille ajatuksille,
siirrän hämäryyden verhoa pois
sillä tulevaisuuden valo hohtaa takana.

En ehkä kuule, tunne helliäkään sanoja
silti olen mukana kaikessa tapahtuneessa,
olen jäänyt ehkä pyörivään rattaaseen
joka on pelkkää pullamössöä siksi halajan
viilentäville vesille.

Jos ajanratas pyörisi taakse päin
tavoittaen minun raikkaan nuoruuteni,
pyytäisin Sinut aamu teelle hopealta
kimaltavan niityn laitaan, jossa kastehelmet
soittaisivat heinäkellojaan ja Sinä lähentyisit
elämääni.

Tässä sitä on herkullista nostalgista proosaa, jota mieluusti lukee, kauniisti kerrottuna.

Runon tunteet ajatuksineen ovat varmasti monelle tuttuja, koska kertovat eletystä elämästä.
Tuo viimeinen säkeistö on herkkää nuoruusajan iloista täyteläistä ja rikasta elämää.

Tämä on kaunis herkkä runo.

Herkkä, haikea runo...tähtiäkin pitää toisinaan tavoitella, saa sitten tai ei

En ole aivan varma onko turha taivoitella tähtiä,hienoa kerrontaa,pidän.

"totun liiaksi tyhjiin päiviin
kaipaan yhä enemmän erämaahan
lähteille
vaikeaa edes eritellä mihin"
Miten vaikea on joskus rakastaa nyt-hetkeä ja -paikkaa elämässä:)
Pidin runostasi.

Ikuisena optimistina sanoisin ettei ole turha tavoitella tähtiin... voihan sitä päästä vaikkapa puoleen väliin. ;)

Runon haikeus koskettaa, ja samalla saa pohtimaan miten tekisi mieli puhaltaa myötätuulta runominän matkalle.

Kursiivi osa hymyilyttää... miksi pitäisi olla nuori ja norja... voihan sitä vanhempikin kirmata läpi kukkaniityn, vaikkapa vähän hitaammalla tahdilla, ja heittäytyä sinne sitten lepäämään !

Kaikeankaikkiaan Onnistunut ja Puhutteleva sekä monikerroksinen runo.

Runosi muistutti mieleeni myös erään sanonnan:
"Shoot for the moon even if you miss, you will land among the stars" - Les Brown

Kutsuvana kuulee lukijakin erämaan kutsun runosi äärellä. Ja luulenpa runominän kutsuun myös vastaavan. Sillä luonto on ihmeiden aarreaitta ihmismielelle.

Viimeinen säkeistö pn autuasta, aivan ihanaa haaveilua, lyriikkaa minun mieleeni. :)

Rutiineihin on helppo vajota, muttei ilman mielikuvitusta jaksa. Hyvä runo

Hieno runo: jaksamista --- vielä jonakin päivänä........

Kaunis ja herkkä runo

Hyvin kaunis, haikea runo luopumisen kipua täynnä. Silti valonpilkahduksia mukana..