karrella

Tämä runo pani sydämeni melkein itkemään,
kuin olisin ollut hän. Aina elämä on kuitenkin antanut ja muistuttanut. Mieti kuka olet.
Lindalinda syvällä sydämen ääntä kulkee runosi taas.
Kuitenkin jokainen kevät on valo mukanaan tullut

Näitä mustia hetkiä on jokaisella ,mutta runosi kertoo saman asian pettymyksestä

Mikä oikeus jollakin instantilla on arvioida toista,kun mikään ei ole heiltä poissa

Voimakas, surullinen runo

Koskettavvoo tekstijä!!
Saeraos ei ou ilo kellekkää, se syöp vahvemmattii elämisen voemat.

Vahvaa riipaisevaa kerrontaa

Niin.
Oljenkorsikin voi riittää.
Runosi on taas syväviisas, elämää nähneen runoilijan taitavasta kynästä.
Mutta kun uskoo, alkaa tapahtua ihmeitä.
Tulee päivä, jolloin Sinulla on kaunis kimppu oljenkorsia.

Hyvin vahvasti koskettava,pidän.

Upea koskettava runo sinulta. Suosikkeihin!

Teksti saa halaamaan sinua runoystäväni lämpimästi...

Koskettaa syvältä tämä.

osaavaa ja koskettavaa on runosi

Niin monet toiveet ovat
kaatuneet agressiivisten
sanojen ryöppyyn,
niin monta haavaa
on syntynyt tunnesyvyyksiin.

Vaikka epätoivo joskus
mustaakin mielen ja
haluaisi vaipua iäisyyden
varjoihin, aina jostain
syntyy se pieni kipinä?
Jospa sittenkin huominen
toisi valon, antaisi lämmön
heittämällä pelastusrenkaan
joka on rakkaudella suudeltu
vain minulle?

Elämä on kivinen polku
rakkauden tiellä,
jossa haavoja ei lasketa
eikä hellyys asustele
joka mutkan takana.

Silti elämä jää ;)

Hyvin surullista

Mielenkiintoisesti kirjoitettua, vaikka tausta tuntematon onkin

Elämän hauraus, rujous ja iso henkinen kipu huokuu runostasi ..... iho on paljas haavoinen kun ei arpikudosta ole kasvanut niiden päälle suojaamaan.

herkkää loistavaa runouttaa pidin paljon niin se elämä kannattelee vaikka olki olisi millin ohuinen

Riipaisevan koskettavaa.