Minun matkani

Runoilija pieniaskel

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 29.1.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Minähän se vain tässä, itseäni vielä etsimässä, Elämän kysymyksiä miettimässä.
 

Tavallinen lapsi. Todellakin olin tavallinen lapsi, tavallisessa perheessä. Rakastavaisessa perheessä. Kunnes kaikki mureni riitoihin, lopulta vanhempieni eroon. Eron jälkeen äitimme löysi uuden miesystävän, joka vaikutti silloin todella mukavalta ja mielenkiintoiselta. Elämä tuntui silloin hieman jännittävemmältä katsoen sitä pienen lapsen silmin. Vanhemmaksi kasvettuani se mies oli virhe. Mies joka vei meidät kauaksi isästämme ja kaikista läheisistä sukulaisista, joista tulikin vuosien saatossa tuntemattomia. Minä ja siskoni emme olleet enää entisellämme. Olimme lapsia jotka eivät tienneet minne kuuluvat ja kenen kanssa meidän kuuluisi kasvaa elämässä pärjääviksi yksilöiksi. Äitimme alkoholisoitui aikana jona asuimme miehen kanssa. Hänkin kasvoi heikoksi ihmiseksi, joka ei osannut puolustaa itseään. Työpaikka työpaikan perään jäi. Lopulta äiti ei enää kestänyt sietämätöntä suhdetta ja muutimme takaisin koti maakuntaan. Olo oli helpottunut itse kullakin päästessämme tilanteesta. Vaikka uusi asunto tuntui uudelta elämältä, niin se ei kuitenkaan sitä ollut. Alkoholi alkoi turruttamaan äitiämme entisestään, ja tuona aikana jouduimme pikkusiskoni kanssa auttamaan äitiämme paljon. Oli energiaa vievää tietää, että kun saapuu koulusta kotiin, niin siellä odottaa äiti humalassa. Ne muistot sattuvat. Niitä ei halua muistella. Elämä jatkui entisellään niin kauan kuin muistan. Kilttinä ja myöntyvänä persoonana en enää kestänyt elämän tuomia paineita ja sairastuin syömishäiriöön ollessani menossa kahdeksannelle luokalle. Elämä musteni kerta rysäyksellä enkä löytänyt toivoa parantua. Anoreksia olikin vain merkki masentuneisuudesta jota olen potenut tietämättäni varmaankin koko elinaikani, aina tähän päivään saakka. Tämä elämä on niin haurasta. Hetkessä olet onnellinen kuin kukaan, ja toisessa hetkessä romahdat pohjattoman kuilun pohjalle. Ja jäät vangiksi sinne. Synkinpinä aikoina alkoholi alkoi ottaa vallan minussa ja elämäni synkkeni entisestää. Lopulta päätin, että minulle ja lähimmäisilleni olisi helpompaa jos minua ei enää olisi.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot