Kuin soitellen sotaan.
Niin sitä lähdettiin,
elämään.
Rynnistettiin läpi vuosien
jotka olivat ohi
ennen kuin alkoivatkaan.
Tuulessa huojuvat päivät.
Keneen minä nojasin silloin
kun puu pudotti lehtensä
kylmään multaan?
Oliko se sama vai eri
kuin silloin
kerran,
kun näin auringon leikkivän
talven paljaalla iholla?
Olisiko sittenkin pitänyt
edetä harkiten?
Huolellisesti hyökkäyssuunnitelman mukaan.
Kaaduinko etulinjassa
jo ensimmäisenä päivänä?
Ja menneisyyden haamuja
nykyisin jokainen
hetki.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
