Aurinko peilasi tänään itseään vasten valkoista hankea.
Tuhansia kilometrejä matkustivat valon säteet
vain osuakseen poskelleni.
Minne menit sinä
elämän alku
jota niin kovasti odotimme.
Lensitkö yhtä pitkän matkan takaisin kotiin
jota me emme tunne.
Veitkö mukanasi viestin surusta ja kaipuusta
jonka taaksesi jätit.
Kerroitko kivusta johon ei ole lääkettä.
Välititkö viestin jolle ei löydy sanoja.
Ja aurinko laski tänäänkin.
Eikä mikään muuttunut
vaikka sydämeni sykkii kuolemaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mahtava runo.etenkin tuo loppusäe:"vaikka sydämeni sykkii kuolemaa" hyvä ristiriita luo vahvan mielikuvan; SYKKII kuolemaa..
koskettavia ajatuksia
Sanaton..
"Ja aurinko laski tänäänkin.
Eikä mikään muuttunut
vaikka sydämeni sykkii kuolemaa"
hyvä