aina
välillä
sitä istuu
ja itkee
ajatusten
rönsyjä
mielestä
kitkee
kuivana
kautena
ei ole yhtään
sateella joudun
jokapäivä nyhtään
nokkonen poltteli
tulta on kielessä
takiainen piikitteli
aamulla mielessä
korvista pursuaa
ohdakkeen kukkia
savikka uhkaa
sieraimet tukkia
lillukan varsia
kasvaa rinnasta
niitä pitää karsia
kiskoa pinnasta
koiso jo kiertää
niin ahnas kukka
kaulassa kuristaen hiertää
minut perii hukka
variksenmarja
suuhuni katoaa
myrkkyä kukkasarja
vatsaani luovuttaa
istun kanervapuskaan
kädessä metsätähti
pian itseni kompostiin kuskaan
hei - sinnehän tämä tyttö lähti
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
pidin todella paljon
Noin asioita yhdistellen, varmasti mielikin piristyy ja kaikki rojut kompostiin kuskaten
alkaa ilo etsiä mielessä ulospääsyä.
Hyvin toimii runon antama mielensiivoustapa lukijallakin.
Rikkaruohot ovat vallattomia, katsoin eilen miten karhunköynnös oli päättänyt kiivetä harusta pitkin sähkömuuntajaan ... jos kesää olisi riittävän pitkästi. Olisi hengenlähtökin lähellä ...
Sivut