Seinällä kultaniitty

Runoilija arlette

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> arlette kuva
nainen
Julkaistu:
12
Liittynyt: 5.5.2014
Viimeksi paikalla: 30.11.2025 21:11

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
-


Sadepisarat

kuusikon neulasista

eivät ehtineet

kuivua, kun jo sumu

kohosi syksyn iltaan.


Jakuren







Kommenttien kautta syntyy yhteys lukijan ja runoilijan välillä, yhteyden kautta läsnäolo. Kiitos läsnäolosta.


Runokirjani  "Appelsiineja ja rapisevia Lehtiä",  WWW.mediapinta.fi


 
 

Näetkö nyt

miten aurinko

talvikalpea ja ohut

läikähtää hetkeksi verhojen läpi


Kasvattaa seinälle kultaniityn


Ja tapettikuvion vihreät linnut

nokassaan kevään siemen

heräävät

avaavat siipensä


Lentävät tirskuen talven yli

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihana!
Tähän marraskuun tihkusateeseen ja kaamokseen virkistävän optimistinen runo. Kyllä se kevät vielä joskus koittaa ja kesä myös sen jälkeen. Ohut todella on se aurinko, kun voi tunkeutua verhokankaan kudosten läpi seinälle kasvattamaan kultaniityn. Niin tietysti, auringon säteitähän ne ovat! Kyllä ne pienestäkin aukosta mahtuvat. Mitä lintuja ne vihreät linnut ovat? Olisivakohan vihervarpusia? No ei sillä nyt ole mitään väliä, mitä lintuja ne sitten ovatkin, kunhan vievät kevään siemenet talven yli kevääseen. Me muutamme sinne niiden jälkeen. 
Tää oli kiva, hyvät kielikuvat. 
 

Käyttäjän kaikki runot