Kaneliomenakuu

Runoilija arlette



Toukokuu

nostaa maasta vihreää

availee kaneliomenapuun nuppuja

herättää tuomen tuoksumaan

keinuttaa pajulinnun laulupuuta


Kaneliomenakuu

pysähtyy pienen kirkon ylle

kevätiltaan


Kun morsian

valkeassa mekossaan

kukat hiuksissa


Nousi portaita

otti kädestä miestä

jota silloin rakasti


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaneliomena tyttö
Touko ja kuu
 

Käyttäjän kaikki runot