​Eikä kukaan ole suudellut korvanlehtiäni ikuisuuksiin

Runoilija Tennareilla

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 28.5.2014
Viimeksi paikalla: 26.10.2023 21:33

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
13.6.1992

Katso minua.

Näetkö minut vai
sen, jonka tahdoit minun olevan. 
 
 
Ja niin, minä lähdin
pakkasin lähikaupan banaanilaatikoihin
maahan poljetut unelmat
ja ne itsetunnon rippeet.

Jätin taakseni, ne kosketukset
ja sylisi - joka hetken aikaa 
oli enemmän kuin oikea.

Äläkä pelkää, 
en minä kadu niitä juotuja viinejä 
enkä tuhansia polkuja ihollani

en valvottuja öitä.



Sinun sanojesi mukaan en ollut kuin muut
sinua ehkä kiehtoi löysä otteeni
kaikkien niiden kylkeen kasvaneiden jälkeen.


Ja minä olin jo valmiiksi pahoillani siitä,
ettet sinäkään kesyttäisi levotonta mieltäni. 

Vaikka annoit tilaa, ja aivan liikaa ymmärrystä,
hyväksyit haparoivat askeleeni, sekä puolikkaat lauseet
sekä ne puoleksi juodut kahvikupit lavuaarin reunalla
minä tahdoin enemmän lähteä, kuin jäädä.


Sillä sinäkään et olisi voinut täyttää sitä tyhjyyttä
joka minussa on.
 


Silti minä ajattelen sinua  sillointällöin
kaupan kassajonoissa ja välillä jopa liikennevaloissa

eniten kuitenkin silloin 
kun viinipullosta on jäljellä enää vain pohjat.



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kuin erokirje jonka saaja, ei ainakaan suutu, ei riemastu, mutta ehkä arvostaen ymmärtää,

hyvää pohdintaa tuntein

hieno runo
Vau, tekstisi saa minut muistamaan hetkiä vuosien takaa, vapaudenkaipuisen naisen itsenäisyyttä, sitä, kun uskaltaa sanoa Hei tää elämä ei riitä mulle. Ihan mielettömän hieno runo jälleen!
Tuntuu kuin lukisi päiväkirjaa toiselta puolelta. Ihon alle menevää tekstiä, sen sanon. Banaanilaatikoihin asti ei ole vielä selvitty, mutta varmasti ne tosta lähi-Prismasta niitä antaa kun hetki on.
Elämänmakuista, koskettavaa kerrontaa.
elämänmakuinen teksti, joka kuljettaa ajatuksiin ja kadonneisiin unelmiin. sanoihin ja tunteisiin, jotka eivät enää välitä, vaikka muistavat.
 

Käyttäjän kaikki runot