SOINTU JA HILJAISUUS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
927
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 4.5.2025 17:27

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 


Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)

 


1. Sointu


Hopeinen käärme
ja kielen kaksi haaraa:
toinen kultaa, toinen verevää lihaa.
Lähellä hengitys lämpöä hohkaa,
hitaasti
käärmeen kieli lipoo;
sointu raapaisee,
kirvelee.

Kadun täydeltä
lumessa luikertelevia,
pieniä, vielä kielettömiä
hopeakäärmeitä.
Pois!
Talvea pakoon,
koloon soljahtaa
viimeinenkin.




2. Hiljaisuus

Holvikaaresta lohkeaa laasti.
Kupolissa taivaan kuva rapistuva:
kerubit ja serafit:
yksi silmäpuoli - toinen raajarikko;
siivet typistetyt.
Kuoro, kuriton
hajallaan.

Kuka siellä liikkuu, salissa?
Joku fortepianon takana, kyyryssä;
hiipivissä jaloissa nuotit kahisevat.
Freskosta tipahtanut enkeli,
kujeileva pikkupoika kurkistaa ja virnistää:
"Rakastatteko minua?"
se tivaa:
"Rakastatteko minua ihan varmasti?"
oletus

Kommentit

Kerrassaan upeaa tunnelmaa musiikin säestyksellä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot