ULKOPUOLINEN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
927
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 3.5.2025 16:58

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Tulin seuraan
        kesken keskustelun.

           Sanat mykistyivät,
             asiat putosivat
         ja jäivät pöydälle.

            Ennen kuin ehdin istuutua,
        tämä seurue,
    yksituumaisesti nyt vaikeneva,
  tuolit kolisten nousi pöydästä
ja poistui.

  Juuri tätä varten minä olin tullut,
    vuorollani puhetta pitämään,
       oman asiani kanssa
      suu kiviä täynnä.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin kuvattu ulkopuolisuuden tunne... kivet jäävät pyörimään suuhun... ratisevat hampaissa.
Aito tulkinta hetkestä, joka mykistää. Hieno runo.
Jokainen kaipaa joskus sitä, että ihmiset kuuntelisivat.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot