When he grins, he has a crooked smile

Runoilija Tiitikka

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.10.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Lay beside me under wicked sky.



With a sigh you turn away
With a deepening heart no words to say
You will find that the world has changed forever
The trees are now turning from green to gold
And the sun is now fading
I wish I could hold you closer.






 

Die, die my darling, lauloi hän
pyrstötähti kämmenellään
kipinöitä sysimustissa hiuksissaan

Pakopiste häämötti
maailmojen rajoilla joilla
pakkastuulet henkäilivät

kun puut olivat väsyneitä hengittämisestä,
niiden lehdet käpertyivät vajosivat kuorsasivat
ja odottivat kesää

jolloin iho tuoksuisi taas
auringolta ja karpaloilta

Hänen mielestään nukkuminen oli turhaa
(sleep is for the weak)
joten hän istui ikkunalaudalla ja vaelsi sinne & takaisin toivoen löytävänsä
jonkun joka murisisi hänelle RAWWWRR
toisi hänelle horisontin sekä antaisi kylmän suukon poskelle

Selite: 
You make my heart snicker.
Kategoria: 
 

Kommentit

"pyrstötähti kämmenellään
kipinöitä sysimustissa hiuksissaan"

~mystistä kauneutta!
Sama mystisyys ja kauneus jatkuu läpi runon.
Teksti herättelee myös aisteja.
Hymyillen luen tuon sadunomaisen kohdan, jossa puut saavat ihmisyyden kuoren ja ovat väsyneitä.
Mielenkiintoinen on myös tuo koko viimeinen osio. Mietiskelen sitä vielä hetken... :)

Voi veljet minkä taideteoksen laitoit iloksemme. Ihan suu ymmyrkäisenä tätä luen jo kolmatta kertaa!!!! Mielettömän upea kokonaisuus ja sulla on homma hanskassa!!!!!

kiinnostava

Auh - mikä alotus! Noi kaks ekaa säkeistöä on niin hienot =) Ja otsikko sopii tähän hyvin. Plus kiva viittaus kivaan kirjaan haha

Aika vahvasti tuli Houkutus-fiilis,
kun juuri sain Epäilyksen lopettua.
Tässä on ristiriitaisia tunteita,
tai ainakin itse koen ne niin
ja se on kummallista..

On taas niin upeita oivalluksia
sulla tässä ja minä taidan oikeasti
opetella olemaan hiljaa, kun vain
lannistan näitä taideteoksiasi moisilla
latteuksilla. Hmm, tykkäsin. Hurjasti.

ohh.... voiko olla näin nättii aamunavausta..
myöhästyin kolmelta ekalta tunnilta ja ennen neljättä tuntia päätin tulla lueksimaan täältä tän sun runoses
ja voi vitsi
miten

en oikee osaa sanoo ku tuntuu et sanat ei tee oikeutta, mutta
tää on ihan mielettömän kaunis.. eka meinasin että kopsaanpa tähän tuon ihan alun kaks ensimmäistä riviä, kun ne on niin mielettömän hienoja, mutta sitte aloin miettiä tuota kesää ja ihoa joka tuoksuu auringolta ja karpaloilta ja on varmasti ihanan sileä, ja sitten tuota että hänen mielestään nukkuminen oli turhaa, ja sitten ja sinne & takaisin toivoen löytävänsä

ja menin ihan sekaisin. tää on niin mahtava kokonaisuus etten mä voi nostaa tästä yhtä tai kahtakaan kohtaa enemmän esiin kun muita, koska tää toimii niin hyvin tälläsenään ja joka toinen rivi oikeesti saa mut päästää pienen ihastuneen hengähdyksen!

kertakaikkiaan ihan tajuttoman ihana runo, tänks tiitikkainen<3

Tämähän on ihana, oikeastaan taianomainen. Vähän kuin jostain salaisesta maailmasta kirjoitettu ilosulkia tuomaan. ^^

 

Käyttäjän kaikki runot