Hiljaa hiipuvat
arpeni sinusta
kuin lumeen vaivihkaa
sulava jalanjälki
haalenee.
Silti sinun
sielusi sointi
soi minussa kauniimmin
ja sinun
kosketuksesi jälki
elää minussa vahvimmin.
Katseesi tatuoituna
verkkokalvoilleni
kosketuksesi kipinöiden
palaa yhä ihollani.
Huomennakin.
Mutta minä olen
jo kulman takana
askeleen lähempänä
hyvästijätön
ensimmäistä askelta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Taidokas
Haikean kaunis runo. Pidän ja paljon
kaihoisa hyvä runo
Tämä on jotenkin erikoinen runo. Se tuo mieleen ylämyötämäen.
Siinä mieli lähtee kiipeämään mäkeä ylös ja juuri silloin mäen päällä, kun tunteet alkavat haalenemaan, tulevat muistot mieleen ja sielujen laulun soidessa, kosketuksien ja katseiden merkitys vie vauhdilla takaisin mäkeä alas ja huomisen jälkeen alkaa uusi kipuaminen ylös samanlaisesta kuopasta lähemmäs ensimmäistä hyvästijätön askelta.
Vaikuttava runo tämä.
Haikean Kaunis, ja Koskettava.
Haikeaa lopullisuuden tuntua.
Puhutteleva kokonaisuus, tuo loppu on aivan huikea!
Runon nimi on erittäin kuvaava: se kertoo asista, joka vääjäämättä on edessä vaan vielä ei olisi aivan valmis menemään...joten askeleetkin ovat pieniä. Koskettavaa surua runosi riveillä kuin kyyneliä. Muistot, kaikki ne kauniit, ovat vielä kovin lähellä. ...tälläisiä tunnelmia nousee runosi riveiltä.
Kauniisti haipuvat hetket ja muistot.
Taidokkaan koskettava runo.
"askeleen lähempänä
hyvästijätön
ensimmäistä askelta."
Herkän haikeita askelia,koskettaa,pidän.
Voimakas ja herkkä yhtä-aikaa. "askeleen lähempänä" suuria päätöksiä, joista voi aistia epävarmuuden.
Rakkaus kuultaa jokaisen rivin välistä.
Haikeankaunis runo. Liikuttaa.
Sivut