Imagosta kiinni pitäen,
hillityn korrektisti
vastaan sinulle,
että ihan hyvää kuuluu.
Ei voimia tilittää,
selittää,
miltä tuntuu,
kun ei enää tunnu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Imagosta kiinni pitäen,
hillityn korrektisti
vastaan sinulle,
että ihan hyvää kuuluu.
Ei voimia tilittää,
selittää,
miltä tuntuu,
kun ei enää tunnu.
Kommentit
selittely on turhaa.
paljon puhuvasti sanailet...
Niin, usein kyselläänkin silloin, kun naamasta näkee, ettei kaikki oo ihan kohdallaan. Hienoa runoa!
Vahva ajatus arkipäiväisen tilanteen taustalla. Tunne (siitä, että ei enää tunnu) on niin voimakas, että se väsyttää itsensäkin? Loppu kiteyttää kaiken mainiosti.
Upeasti kerrottu. Ja juuri tältä niin usein tuntuu. Suosikkeihin lähtee tämä!!
niin sinä sen osasit niin hyvin sanos
Sosiaalinen pakko kysyä ja sosiaalinen pakko vastata valehtelemalla. Nykyajan kiroja, amerikkalaistyylistä smalltalkia. Jos näitä sääntöjä rikkoo, tulee kysyjälle yhtäkkiä kiire jonnekin sovittuun juttuun ja pois pakenee hän kuin vuoristokauris paniikinomainen ilme kasvoillaan. Mielessään miettii paetessaan "Miksi tuo sen minulle kertoi, en minä halua kuulla tuollaista" autuaasti unohtaneena että itsepä kysyi. JJooo, näin se menee, hyvin kuvattu.
Joskus joudumme latelemaan patentoituja vastauksia.
Kaikille ei ees kannata kertoakaan, kun he eivät oikeasti ymmärrä,
Mutta kaikkia ei pidä sisällään pitää, se sairastuttaa, kyyneleet puhdistavat, etenkin jos on olkapää lähellä.
Pidemmän päälle käy rankaksi...mutta joskus noin pääsee helpommalla:( Runossasi syvä ajatus...
Sivut