varjomaailmaa

Runoilija MariaBee

se tuijottaa, surusilmin taas 
saavuttaa, sadepisaroita katsessaan
koskettaa, karhein sormin ikkunaan

enkä mä voi sitä vastustaa,
pienin puroin se saa, lasinkin valumaan

ja vaikka mä tiedän, kuinka satuttaa
kun katsoo ohi, tai unohtaa
kun tulee hetki, ja aika kadottaa 
upota, näkymättömään maisemaan

se tuijottaa, liikaa sulattaa 
saavuttaa, saa lyijyn valumaan 
koskettaa, lasista kohtaa hauraampaa

vaikka mä yritän vastustaa,
pienin puroin se tulee läpi, ohuemmaksi rakastaa

ja vaikka mä tiedän, kuinka satuttaa
kun katsoo ohi, tai unohtaa
kun tulee hetki, ja aika kadottaa 
upota, näkymättömään maisemaan

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Roska silmässä tai jotain... oon sanaton runosi edessä !
Syvän suruisan kaunis runo. <3
Niin kaunis runosi, että pelkää sen helähtävän lukiessa rikki. :)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot